Nurinkurinen Helsinki

Takana hieno viikonloppu Helsingissä, ja edessä vielä loppu viikko sitä pitkään odotettua syyslomaa!

Lähdimme tosiaan Kaitsun kanssa perjantai-illalla kohti Helsinkiä ystävämme Mikin syntymäpäiviä viettämään. Pääsin vasta viideltä töistä, ja bussi lähti Turusta klo 18:30. En ehtinyt edellisenä päivänä pakkaamaan kokonaan, joten töiden jälkeen piti ehtiä Turusta kotiin ja takaisin (15-20 minuuttia suuntaansa), pakkaamaan ja vielä syömäänkin... Voin sanoa että aavistuksen tuli kiire! :D Mutta ehdittiin kuitenkin ihan ajoissa, ja päästiin lähtemään.

Bussi matkalla ompelin viitan karvareunusta takaisin kiinni, ja juteltiin siinä samalla vissiin aikas kovaan ääneen, kun toinen bussissa matkustaja yllättäen kääntyy, ja alkaa kysellä, mitä me oikein opiskellaan kun velkakirjoista yms. puhutaan.
  Ajateltiin että tämä kanssamatkustaja ei jatkaisi juttua kovin kauaa, mutta hänpä päätti jutella oikein pitkät pätkät! Vielä perillä Helsingissäkin hän kysyi tarvitsemmeko apua, jotta löydämme sinne, minne ikinä olisimmekaan menossa. Tavallaan ihan kiva jotta on juttuseuraa, mutta toisaalta työpäivän jälkeen olisi voinut vaan puhua ihan vaan Kaitsulle, mitä mieleen juolahtaa...

Noh, suuntasimme siis kohti Kamppia, ja omalaatuinen matkaseuramme lähti omille teilleen. Kävin Bijou Brigitessä ostamassa hiussoljen, jonka ostamatta jättäminen oli jäänyt viime Hesa reissulta harmittamaan.
Jotain syötävää piti myös metsästää... K-supermarketissa vierailu oli meille Turkulaisille kyllä ihan liikaa. Kauppaan mentiin sisään oikealta puolelta, kun huomattavasti loogisempaahan on mennä vasemmalta.. ja vaikka alunperin menimme etsimään kolmioleipiä, luovutettiin kun löydettiin lastenruuat paljon helpommin.
Napattiin Cafe Rougesta mukaamme vielä pirtelöt, ja alettiin suunnistamaan rautatieasemalle.

Rauttiksella N-junan löytäminen ilman neuvoa oli meille väsyneille mission impossible. Kysyttiin lipun myyjältä, mistä ylipäätään löytyvät raiteet 1-3. Jotenkin huomaa että junamatkani rajoittuvat Turku-Helsinki-Turku, sekä Turku-Tampere-Turku raiteille, niihin eksyminen on aina ihan helppoa, ja Lahteenkin selvitään jos on pakko... N-juna kuitenkin löytyi hetken ihmettelyn jälkeen, ja klo 21:11 nytkähti vekotin liikkeelle.

Tapanilan asemalta meitä tultiinkin onneksi hakemaan, ja kävelimme sieltä ystävämme luo. Olin koko illan vähän väsynyt, kynnet sain lakattua, mutta muuta ei juuri tullut tehtyä. Voisin sanoa, että tämä oli kyllä viimeinen kerta, kun lähden Helsinkiin asti töiden jälkeen noin myöhään illalla. Ennemmin nukkuu rauhassa kotona ja lähtee sitten aamulla ajoissa liikenteeseen.


Lauantaina odoteltiin että väkeä alkaisi saapua paikalle, ja käytiin kaupassa hakemassa herkuteltavaa illaksi. Yksi Mikin ystävistä toi paikalle myös kakun, ja ihan ruokaakin laitettiin. :))

Tätä hahmoa... ei vaan voinut voittaa.
Kuva DOA wikistä

Loppu illasta minä, Kaitsu ja Niko pelattiinkin oikeastaan ihan vaan kolmisin Dead or Alive 4:sta... 10 tuntia meni jossain vaiheessa rikki. ^^''' Kaitsu pöllytti meidät voitoin 100-57... Kotona pitänee ottaa joku ilta/yö toinen yli 150 pelin revanssi voittajaa vastaan :D
Jossain vaiheessa (ehkä jossain 8-9 tunnin kohdalla) mä jättätin kyllä pelaamisen ihan vaan noille kahdelle, ja leikin kissojen kanssa. Xenastakin tuli varsinainen sylivauva kun vähän tutustui, Max oli alusta asti uskaliaampi tutustuja... Musta tuli kertaheitolla kissa ihmisiä :)

Kun DOA-tappio saatiin myönnettyä ja kellokin alkoi olla jo ihan kivasti, todettiin nukkuminen tähän väliin järkevimmäksi vaihtoehdoksi.


CosplayGaala aamu nimittäin ei ollut enää kaukaisin ajatus, ja klo seitsemän aikaan minä ja Kaitsu alettiinkin valmistautua lähtöön. (Valmistautuminen alkaa torkku napin painamisella x5...) Jossain kahdeksan jälkeen alettiin hiippailla ympäri kämppää, ja varttia vaille yhdeksän tajuttiin, ettei ulko ovi ole kolahtanut kertaakaan, vaikka yhden meistä piti olla glorialla jo yhdeksältä. Mentiin sitten tökkimään tämä herra ylös, ja lähdettiin hänen kanssaan sitten samalla oven avauksella vähän klo 9 jälkeen.

Puoli kymmenen junalla päästiin lähtemään Helsinkiin. Kysyimme eräältä naiselta, miten pääsemme Glorialle, kun emme olleet kukaan satavarmoja suunnasta. Nainen ohjeisti meidät ratikkaan ja sanoi, missä meidän tulisi jäädä pois. Sanoimme, että me oltiin kyllä ajateltu kävellä sinne. ''Täh? Kävellä? Hullut! No sitten meette vaan...''

Hulluudestamme huolimatta olimme perillä kymmenen aikoihin. Aloin yllyttää Kaitsua fffightiin melkein heti kun oltiin päästy istumaan. Kyllä siinä tovi kesti, mutta suostuihan se lopulta! Joillekkin jäi ehkä mieleen ensimmäinen random-faitti. Anikin foorumilla nimimerkki Rewe nimesi meidät tanssitaistelupariksi. Minulla ainakin oli hauskaa, enkä usko että Kaitsu kaikesta jännittämisestään huolimatta katuu osallustumista. :D

Joskus myöhemmin tulee varmaan kuvia ja toivottavasti myös videota tuosta faitista, kunhan niitä vain nettiin ilmestyy. Huutelusta huolimatta, vielä saa kuulemma jonkin aikaa odottaa että saadaan ladattua nettiin. :P

Gaalassa kisaajien puvut olivat kyllä monet ihan älyttömän hienoja! Edellisenä iltana tuli pelattua slendermaniä, joten se cossi jäi tällä kertaa ainakin mieleen :) Myös Harry Potterista tuttu kaappimörkö oli hieno. Ryhmä kisasta ensimmäiseksikin tullut Transformers Kiss Players -ryhmä on myös yksi parhaiten mieleen jääneistä. Ja aloittelijoiden ryhmästä voiton korjannut Guardians 4 ryhmä! Sitä energian määrää! Tuolit vain kaatuili kun saatiin kuulla voitosta! Aivan ihana ryhmä :) Aloittelijoiden ryhmästä Ultimate Madoka cossi oli myös todella kaunis ^^ 

Chotto!Chocolaten esiintyminen oli jälleen energiaa täynnä, ja (ainakin minusta) tyttöjen esiintyminen oli vain parantunut entisestään. Heitä toivottavasti nähdään vielä jatkossakin!


Kiitos kaikille gaalassa olleille, vaikka aika pieneksihän tuo tapahtuma tällä kertaa jäi. Glorian tiloihin kyllä varsin sopiva ihmismäärä... Kunnon kuvia tuolta ei juurikaan ole olemattoman valaistuksen takia, mutta katotaan josko siitä faitista jotain löytyisi. :)

HITTin keikasta en sitten osaakkaan sanoa mitään, kun päätettiin se jättää kokonaan väliin. Junalla vaan kotiin nukkumaan. ^^ Oli kyllä mukava taas päästä kotiinkin, syyslomaa vielä edessä. Kissoja tuli kyllä ikävä.. (Ei teistä muista niin väliä, mutta kun kissat! No ei kai :))

~Ayu

Sushi time~

Tuli sitten kokeiltua sushin valmistusta! Ensimmäistä kertaa elämässäni.. :D Riisinä käytin jasmiiniriisiä, kun en varsinaista sushiriisiä koskaan saanut aikaiseksi ostaa. Eivät pysy ihan yhtä hyvin kasassa, kuin sushiriisillä olisivat ehkä pysyneet, mutta tarpeeksi hyvin kuitenkin, että lautasella pysyvät koossa~ Tahmaistahan tämäkin riisi on :)

Kalan puutteesta johtuen sisällä soijalla maustettua kananmunaa, kurkkua, paprikaa ja kaalia. Ensikertalaiseksi tulos oli mielestäni ihan siedettävä (tässähän on mestari itsekin ihmeissään! Eikun mites se oli? :'))

Pidin näistä kyllä muuten, mutta merilevä ei oikein ollut mun juttuni... Kädet haisi koko loppupäivän, kun oli aamusella noita väkerrellyt. :D Ilman levää olisin syönyt kaiken jo aikaa sitten, mutta nyt niitä tuossa on vielä jonkunen jäljellä.




Sushin jälkeen kelpaisi syödä jotain hyvää... Pulla kelpaisi, ainakin nyt kun vanhoja kuvia selatessa tuli vastaan joskus keväällä leivottu söpö ''siilipulla''. :D
Kirjoittelemisiin~~

~Ayu

Keskiaikaa kuningaskunnan yliopistolla Brinkhallin kartanolla

10.11.2012 tuli vietettyä Brinkhallin kartanolla. Minulle tämä oli ensimmäinen tämän kaltainen tapahtuma, ja ilmoittauduin tänne alunperin juurikin historiallisten tanssien takia. Seuraavasta linkistä pääsee kurkistamaan tapahtumailmoitukseen, jotta nekin, jotka eivät tapahtumasta ole kuulleet, saisivat tästä pienen käsityksen :)

http://turunkeskiaikaseura.org/university/index.php?sivu=tapahtuma

Lauantai aamuna saavuin Brinkhallin kartanon oville siinä puoli kymmenen aikoihin. Olin suhteellisen pihalla siitä, mihin pitäisi mennä ja mitä tehdä, mutta onnistuin ilmoittamaan itseni paikalla olevaksi, ja aloin ihmetellä, mitäs sitä keksisi, ennen kuin tanssitunneista ensimmäinen alkaisi puoli yhden aikoihin.
Luennot eivät oikein ole mun juttuni. Mielenkiintoisia ehkä, mutta eipä mulla sellaista sanastoa ole, että ymmärtäisin sillä paljon mitään, englanninkielellä siis edes kaikkien luentojen nimiä kunnolla... Ajatus ihmetellä ymmärtämättömänä muutama tunti, ei ollut kovin houkutteleva ajatus, joskin voi olla, että ei sinne olisi kuin kerran tarvinnut nokkansa pistää, ja olisikin ymmärtänyt yhtä jos toista.
Keittiön puolella kuitenkin yksi ilmoittautuneista orjista oli hieman myöhässä, eikä ollut tullut samalla bussilla kuin muut paikalliset, joten hyppäsin sinne hääräämään. Tekisin ainakin sen verran mitä osaisin, ja olisin samalla hyödyksi. Mitä sitä toimettomanakaan lorvailisi. :) Keittiö oli myös sen puolesta turvallinen vaihtoehto, sillä pääkokkimme Gythan tunnen tanssipiireistä, ja myös muu keittiön väki oli ainakin hämärästi entuudestaan tuttua.
(Gythan blogiin pääsee kurkistamaan täältä -> http://korteoja.blogspot.fi/ )

Pääkokkimme huolehti minusta jo ennen tapahtumaakin, ja lupautui lainaamaan minulle omaa vanhaa keskiaikapukuaan! Puku oli minulle jopa melkoisen sopiva, helman liiallisesta pituudestakin selvittiin kevyellä harsimisella, josta tuohon kauniiseen mekkoon ei luonnollisesti mitään jälkeä jäänyt. Hihat olivat ehkä pikkuisen kireät, mutta eipä sitäkään huomannut enää vähän ajan kuluttua. :)

Drachenwald Kingdom University

Keittiössä sain tehdä jos jonkinlaista, lihan pilkkomisesta leivän leipomiseen ja siitä taas riisipiirakan täytteen sekoittamiseen jne. En kadu että hyppäsin keittiöön avustelemaan, vaikka siellä tulikin vietettyä melkoisen pitkä aika suhteessa muuhun tapahtumassa oleiluun.

King Paul opetti kaksi italialaista tanssia. 1500-luvulta olevan La Fortuna:n, ja 1600-luvulta Ombrosa Valle:n. Kuningas oli oikein huumorintajuinen, ja opetti tanssit ihan rauhassa, ja kuviot ehti hyvin oppia muistamaan.

Tanssit tuli tanssittua, ja olikin jo ruoka-aika. Keittiössä tuli siinäkin vaiheessa häärättyä, ja tietysti itsekin syötyä eväitä. Illan pidot alkoivat pikkuhiljaa lähestyä, ja hääräsin keittiössä tässäkin välissä, vaikka mietin ensin meneväni tanssimaan helppoja tuttuja tansseja. Helppojen tanssien jälkeen pidettiin myös yksi useista 'hoveista'.

Kun hovissa pyydettiin kaikkia uusia kävijöitä eteen, olin silloinkin keittiössä, enkä ehtinyt siihen tilaisuuteen lainkaan. Minulle luvattiin kuitenkin, että voin pyytää korun itselleni sitten hovin jälkeen. Seurasin hovia jonkin aikaa, ja palasin takaisin kun kuulin sen olevan ohi. Sain oikein pienen privaatti hovin, ja hirmuisesti kiitosta siitä, että olin tehnyt niin paljon tapahtuman eteen. Kivahan se on semmoista kuulla, mitä sitä kieltämään! :)

Pitojen aikaan olin taas keittiössä hääräämässä, ja lisäksi toimin siinä tehtävässä, johon todella olin ilmoittautunut. Tarjoilin siis tosiaan ruuat yhteen pöydistä, ja kiikuttelin astioita pois sitä mukaan, kuin niitä tyhjeni.
Ihmiset kehuivat ruokaa ihan hirvittävän paljon, ja keittöön oli aina kiva viedä terveisiä tyytyväisiltä ruokailijoilta. Saatanpa olla tajoilijana vielä joskus tulevaisuudessakin! :))

Tarjoilujen lomassa ehdimme käydä erään pikkutytön kanssa toisessa kerroksessa. Siellä kun ei ollut oikein ketään muuta, kuin perimmäisessä huoneessa joku nukuttamassa lastaan, oli aika hämärää. Nähtiin kummituskin! Oli sen verran jännää, että tultiin takaisin alas muiden ihmisten pariin. Tyttö oli selvästi iloinen, kun annoin hänen hiukan avustella astioiden kantamisessa takaisin keittiöön. Ne kulhot kun olivat jopa turvallisia kantaa, eivätkä olisi menneet rikki, vaikka vahingossa olisivat päässeetkin putoamaan.

Tuo tyttö oli kyllä niin pirtsakka tapaus että! Ensimmäistä kertaa todella viihdyin käytännössä täysin vieraiden lasten seurassa. :D Keittiössäkin avusteli kaksi poikaa, jotka todella aktiivisesti kyselivät, pystyisivätköhän he mahdollisesti avustamaan jossakin, ja auttoivat tarjoiluissa jne. He kyllä tekivät töitä siinä missä aikuisetkin.

Pitojen jälkeen keittiöön jäi vielä paljon ruokaa jäljelle. Koska hyvää ruokaa ei kannata heittää pois, sain minäkin napata annokseni, vaikka olinkin vain päiväkävijänä, jolle ruokailut eivät kuuluneet. Myös lastenkesteiltä oli jäänyt kakkua jäljelle, ja sain siitäkin palasen. :) Keittiö väelle avattiin myös ihan oma viinipullonsa, kun kaikki tarjoilut oltiin saatu korjattua pois.
  Ruuattomaksi päiväkävijäksi söin siis yllättävän hyvin!

Vaivan palkaksi töitä tehneille jaettiin pienet savi ruukut, joiden sisältä löytyi merisuolaa tuleviin seikkailuhin. Minulle myös myytiin harmaata villakangasta oleva viitta, jonka helmalla on leveyttä kokonaiset 4,5 metriä! Viittaan kuului myös aivan ihana huppu :3 Siitä ilmestyy kuvia heti kun saan viittaa hieman lyhennettyä. (Taidan olla vähän pätkä kun kaikkea pitää lyhennellä :DD) Tuo puku on aivan ihana, ja sain sen tosiaan melkoiseen ali hintaan, kiitoksena myös työskentelystä tapahtumalle.

Illallan tanssiaiset alkoivat ikäväkseni jonkin verran myöhässä, joten en ehtinyt olla siellä kuin toisen setin alkupuolelle asti, sillä olin sopinut kuskin kanssa, että tulee hakemaan minut klo 23 aikoihin. Mutta se aika jonka ehdin olemaan, oli oikein mukavaa, ja pääsin mukaan jokaiseen tanssiin, jonka soittajat meille soittivat. Meillä oli tosiaan ihan live muusikot paikalla~



Koko päivän keittiössä seisomisen, tanssimisen ja tarjoilijana juoksemisen jälkeen kyllä tuntui jaloissa, että jotain on tullut tehtyä. Jaloissa tuntui vielä seuraavana aamunakin!
Kiitokset kaikille Yliopistolla olleille, minä todella viihdyin. Muistoihin jää sekä keittiön kaaos, että laulavainen pääkokki, unohtamatta kaikkia niitä ihania ihmisiä keskiaikaisessa ympäristössä. Tässä tämä tälläkertaa, paljon jäi varmasti kertomatta, mutta eipä enää kovin paljon enempää moni jaksaisi lukeakaan. ^^

~Ayu

Kakola-musikaali ja kokkausta pikakelauksella

31.10 pääsin viimein katsomaan Kakola -musikaalia Turun kaupunginteatteriin! Kun kuulin, että tämmöinen on tulossa, tiesin haluavani sen nähdä, mutta kuinkas ollakaan, tiesin myös lippujen hinnat. Viimekuun ajan opiskelijoille oli kuitenkin tarjoushintana 18€/lippu, niin ei tullut ihan törkeän hintaiseksi mennä äiteen kanssa sinne ihmettelemään. Jaa että kannattiko mennä? No KYLLÄ! :))
1827 infernal musical vakuutti minut viime vuoden alussa, kyllä vielä paremmin, että ei ihan samalle tasolle noustu, mutta tämän kaltaisesta aiheesta oli nyt tehty teatteria, joka oli yhtä aikaa rankkaa ja koskettavaa, siinä missä hauskaa ja kaunistakin. Veeti Kallion ääni toimi Leon roolissa hienosti, naislaulajilta olisi voinut äänen voimakkuutta hiukan laskea, sillä välillä sanoista ei tahtonut saada selvää, varsinkaan kun useampi lauloi yhtäaikaa. Taitavia laulajia kuitenkin kaikki, eivät vain toimineet ihan täydellisesti yhteen. :) Monet biisit sai myös tarkoituksellisesti ihan uusia merkityksiä. PMMP:n Joutsenet on nyt soinut Kakolan jälkeen päässä aikas taukoamatta.

Toinen toistansa täällä jumaloi

ketään täysin ei silti saada voi

älä järjetön enää kapinoi

mene vaan!

...

vaikeaa selittää ja ymmärtää

miten toisesta aina jälki jää

mene vaan

sitä mitä koitin sussa koskettaa

tajusin ei oo olemassakaan

aika kuole ei tappamallakaan

mene vaan

...

unelmat vaihtuu toisiin

valuen vuosiin vihaisiin

lähtisin mut se vaan ei mee enää niin

ei mikään mee enää niin

Koska menoa on riittänyt, on ruuan laittokin tapahtunut siinä ajassa mikä on milloinkin sattunut jäämään. Riisin keitin onnekseni helpottaa elämää huomattavasti~ Harmikseni tosin siinä pitää tehdä kerralla kahden ison annoksen verran sitä riisiä, ja pitää täyttää jääkaappia ylimääräisillä kipoilla.. Noh, osan voi nyt laittaa ikkunalaudalle, kun ei pakkasia juuri ole, ja lämpötila pysyy jääkaappi lämpöisenä tai alle ulkonakin.
  Valitukset ruokien suhteen kuitenkin sikseen! Pyhäinpäivä toi ylimääräistä aikaa tunnin jos toisenkin, ja päätin kerrankin kokeilla uusiin laseihin pientä jälkiruoka herkkua. Kerroksittain menevät herkut miellyttävät omaa silmää, ja olen pitkään halunnut semmoista jossain muodossa kokeilla. Perinteisestä PannaCotta jälkkäristä kehittelin siis oman yksinkertaistetun kevyen versioni~ Ohje löytyy omalta kotikokki käyttäjältäni seuraavan linkin takaa:
http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/427253/PannaCotta%20~Tiitulin%20tapaan/

Vadelmakastike odottaa kattilassa pohjan jähmettymistä. Kelpaisi melkein jo näinkin :D

Kastiketta päälle <3

Marja tai kaksi koristeeksi ja raikkautta tuomaan~

Should we taste it? ;)

 Neljä jälkkäri lasia tyhjeni tässä talossa melkoisen äkkiä. Vadelmakastiketta olisi kuulemma pikkuisen enemmän saanut olla, ja enemmän ihan tuoreita vadelmia päällä, mutta hyvinpä tuo näytti näinkin menevän. :D

Ja koska tietokone ei näytä enää sallivan lisää kuvia ja osoittaa mieltään siitä, etten ole ehtinyt dataamaan kunnolla piiiiitkään aikaan, niin päätetään tällä kertaa herkutellen. Seuraavaan kertaan taas~ ^^

~Ayu